MIESTEN ORPOUS


MIESTEN ORPOUS

”Mitä on luontokeskeisyys on? Se on luonnon itseisarvoisuuden puolustamista.
Millainen on luontokeskeisen ihmisen muotokuva? Millaisia arvoja hän puolustaa, millaista elämäntapaa edustaa?”

Ympäristöfilosofi Leena Villa, Mustavihreä filosofia kirjassaan pohtii luontokeskeisyyttä.

”Ehkä luontokeskeiset ihmiset ovat niitä, jotka ovat paremmin kotonaan metsässä kuin ahdistavien seinien ympäröivänä. He ovat niitä luonnossa kulkijoita, erämiehiä, kalastajia, jotka häviävät kodeistaan aamun sarastaessa metsiin.”
”Koiran kusettaminen on hyvä alibi kaupunkilaiselle metsään pakenemiselle, ei tarvitse ottaa haulikkoakaan olalle, niinkuin pohjoisten miesten, joiden ei saa joutilaina kuljeskella.”

Itsellenikin parhainta terapiaa elämän kurjina hetkinä on aina ollut luonto, metsä tai meri. Tai kukkula jolta näkee kauas pois kaupungeista, sen turhauttavasta turhuudesta.

Minua on surettanut kirjoittajan tavoin tässä kaupunkilaistumisessa usein eniten miehet. Kirjoittaja sanoo: ” Sitten on ne metsien miehet, tai pikemminkin entisten metsien, jotka hukuttavat kadotettujana eräretkien surunsa savuisissa keskiakaljakuppiloissa. He ovat niitä meidän intiaaneja, alkuperäismetsäläisiä, joiden silmien tuikkeeen on sammuttanut työttömyys, maalta pako, alkoholismi. Suomalainen mies virastorottana?
Sopeutuvimmat sopeutuu uuteen järjestykseen, ne joiden vapaus on luonnon vapautta, kärsivät. Luonnon alistaminen yhä tehokkaampaan hyötykäyttöön on alistanut myös vapaan suomalaismiehen välineeksi oudoille päämäärille, joilla on vähän tekemistä hänen onnensa ja hyvinvointinsa kanssa.”

”Luontokeskeiset naiset selviävät vähän paremmin, koska heissä asuu maaemo itsessään. He tekevät pesän kodistaan, vaikka slummienkin keskellä. Luonto kukoistaa heidän luonaan, he ruokkivat kodittomia kissoja, pihan siilejä, istuttavat yrttejä ikkunanlaudoilleen, äiteinä he ovat elämän keskipisteitä, isien jäädessä sivurooleihin, vain hämärästi tietoisina siitä perhe-elämän ja yhteisöllisyyden onnesta mistä he ovat usein osattomia.”

Toki voidaan sanoa tämän ajan miehistä, että heilläkin on merkityksensä. Monilla miehillä on firma ja sen tulokset. Vaan entäpä, kun hänet potkitaankin pois, kun johtoporras on saanut kahmituksi riittävästi tulosta. Pian ei yhtäkään suomalaista miestä (tahi naistakaan) tarvita missään teollisen osan vaiheessaa, kun työvoima siirretään muualla. Kulta aikoja olivat suomalaiselle ajat siinä mielessä vielä kun Ruotsi tarvitsi volvoillensa näppäriä sormia.

Ehkä tasa-arvon nimissä joku ajattelee toisin, mutta se kaikki on mielestäni vain pilkun viilaamista. Ylipäätään ihmisen osa on työn tekeminen, fyysisyys ja on luonnotonta se, että on luotu valtiollinen ja teollinen SYSTEEMI, jota nyt hulluna palvelemme yhä vain kauemmas kaikotessamme samalla itsestämme ja hyvä elämän oikeuksistamme.

Ajatteeko joku tosissaan, että olemme syntyneet tänne maailmaan luodaksemme ostettavia tavaroita, ostaaksemme niitä, nyt ja aina ja ikuisesti?

Tästä samasta kirjoittaa Leena: ” Väittääkö joku muka tosissaan, että television keskusteluohjelmien tuijottaminen voisi olla merkityksellisempää kuin keskusteluilta omien ystävien kanssa? Tai kauniiden ja rohkeiden seuraaminen antoisampaa kuin keskustelu oman anopin kanssa? ”

”Kuvaruuudun ihmiset kertovat: me olemme tärkeitä, meidäna siamme on yleisesti kiinnostavia, me päätämme yhtieistä asioista, kuunnelkaa ja katsokaa siis meitä. Mutat he ovat valehteijoita, joiden tehtävä on tuottaa ilta toisensa perään merkityksettömyyttä. Me tuotamme teille hienoja luontodokumentteja” Mutta me tarvitsemme elävän luonnon!”

 
”Vapaus on ihmiskunnan yhteinen unelma.” ….Hm, niinköhän. Kovin epäilen tuota kun nykyihmistä seuraa.

”Se nostaa päätään siellä, missä sorto on suurimmillaan.” ….meillä ei vissiin ole vielä suurimmillaan sorto.

”Tutkijan vapaus on kahlehdittu tulosvastuullisuuteen yhälailla kuin kirjailija kustannustaloihin. Toimittaja luulee olevansa vapaampi mutta sensuroi teksteistään sielunsa. Näkymätön käsi ohjaa kirjoittamaan lukijoiden ennakko-odotusten mukaisesti. Lopputuloksena on merkityksettömyyttä.”

Kirjoitin taannoin juttuja mm. Lapinmatkailusta. Lehtiin joissa mainostivat lapin matkailun yrittäjät. No arvaahan sen mitä bullsittiä piti kirjoittaa.
Elän toivossa ja uskossa, että on nousemassa sukupolvi, joka haluaa pois, takaisin luontoon, oikeaan elämään. Siihen on tarjolla eväitä, muttei eväät löydy kauppakeskuksista. On kuitenkin lukuisa joukko valmiita auttamaan tässä asiassa.

 

—-