Nuoret ovat tosiaankin tuhoamassa teidän elämäntapanne. Teidän tehtävänne on rohkaista sitä kehitystä, ei estää sitä.


KOULUT, ME VANHEMMAT JA NUOREMME SIINÄ

”Te ette halua nuortenne tekevän omia johtopäätöksiään. Haluatte heidän tekevän samat johtopäätökset kuin tekin.Tuomitsette heidät toistamaan samat virheet joihin teidän johtopäätöksenne ovat teidät johtaneet.”

”Sellaisessa yhteikunnassa jossa historiaa ei vääristellä niiden mukaan joilla on voima ja valta, menneisyyden erehdykset tunnustetaan avoimesti eikä niitä enää toisteta.

Sellaisissa yhteiskunnissa joissa opetetaan kriittistä ajattelua, ongelmaratkaisua ja elämäntaitoja pikemminkin kuin ulkoa opittavaa asiatietoa, tarkastellaan kaikkein ”oikeutetuimpiakin” menneisyyden tekoja äärettömän perusteellisesti. Mitään ei hyväksytä sen perusteella, miltä päältä katsoen näyttää.”

”Jotta voisitte antaa lastanne tarkastella menneisyyttä kriittisesti- tai suorastaan vaatia, että he tekevät niin osana koulutustaan, teidän pitäisi hyväksyä se, että he saattavat olla eri mieltä teidän kanssanne siitä, kuinka asiat olisi pitänyt hoitaa.

Vaikka joka tapauksesa he ovat kanssanne eri mieltä,. Ette vain päästä erimielisyyttä kouluihinne.

Siksi se on vietävä kaduille. On kannettava kylttejä. On revittävä kutsuntakortteja. On poltettava rintaliivejä ja lippuja.

Nuoret tekevät kaikkensa saadakseen teidän huomionne kiiinnitetyksi, saadakseen teidät ymmärtämään. He huutavat teille päin naamaa: ”Täytyy olla parempi keino!”

Te ette kuitenkaan kuule. Ette halua kuulla. Ettekä missään tapauksessa halua rohkaista heitä käsittelemään koulussa kriittisesti niitä tosiseikkoja, joita heille esitätte.

Ymmärtäkää se, te sanotte. Älkää tulko sanomaan että me olemme toimineet väärin. Ymmärtäkää, että olemme tehneet oikein.

Sillä tavalla kasvatatte lapsenne. Sitä te sanotte kasvatukseksi ja koulutukseksi.

On vielä niitäkin, jotka sanovat että juuri nuoret ja heidän hullut järjettömät liberaalit ajatuksensa ovat vieneet tämän maan ja maailman hunningiolle. Unohduksen partaalle. Tuhonneet arvoperusteisen kulttuurimme ja tuoneet sen tilalle mielihyvään perustuvan moraalin joka uhkaa koko elämäntapaamme.

 

 

 

Nuoret ovat tosiaankin tuhoamassa teidän elämntapanne. Teidän tehtävänne on rohkaista sitä kehitystä, ei estää sitä.

Eivät teidän nuorenne sademetsiä tuhoa. He pyytävät teitä lopettamaan niiden tuhoamisen.

Eivät teidän nuorenne tuhoa otsonikerrosta.He pyytävät teitä lopettamaan sen tuhoamisen.

Eivät teidän nuorenne riistä köyhiä työläisiä ympäri maailmaa. He pyytävät teitä lopettamaan sellaisen riiston.

Eivät teidän nuorenne verota teitä kuoliaiksi ja käytä sitten rahoja sotimiseen ja sotakalustoon. He pyytävät teitä lopettamaan sellaisen.

Eivät teidän nuorenne unohda heikkoja ja sorrettuja ja anna satojen kuolla nälkään joka päivä planeetalla jolla on runsaasti ruokaa kaikille. He pyytävät teitä lopettamaan sen.

Eivät teidän nuorenne petkuta ja manipuloi muita.He pyytävät teitä lopettamaan sellaisen.

Eivät teidän nuorenne ole seksuaalisesti estyneitä. He eivät häpeä omaa ruumistaan eivätkä halua siirtää häpeän tunnetta jälkeläisilleen. He pyytävät teitä lopettamaan sen.

Eivät teidän nuorenne ole pystyttäneet arvomaailmaa, jossa ”valta on oikeassa” ja jossa ongelmat ratkaistaan väkivallalla. He pyytävät teitä lopettamaan sellaisen.

Eivät he pyydä, he rukoilevat teitä.

Mutta nuorethan täällä väkivaltaisia ovat! Nuoret liittyvät jengeihin ja tappavat toisiaan! Nuoret eivät piittaa tippaakaan laista ja järjestyksestä, minkäänlaisesta järjestyksestä.

 

 

Kun nuorten pyyntöjä maailman muuttamiseksi ei kuunnella, he näkevät, että heidän asiansa on tuuliajolla ja että pidätte päänne kaikesta huolimatta, silloin nuoret jotka eivät ole tyhmiä, tekevät minkä voivat. Jos he eivät pysty voittamaan teitä, he liittyvät teihin.

Teidän nuorenne noudattavat teidän omia käyttäytymismallejanne. Jos nuoret ovat väkivaltaisia, he ovat väkivaltaisia siksi, että tekin olette väkivaltaisia. Jos he ovat materialisteja, se johtuu siitä, että tekin olette materialistisia. Jos he käyttäytyvät järjettömästi, se johtuu siitä että te itse käyttäydytte järjettömästi. Jos he käyttävät seksiä manipulointiin, vastuuttomuuksiiin ja häpeällisesti, se johtuu siitä, että te teette samoin. Ainoa ero nuorten ja vanhempien välillä on se, että nuoret toimivat avoimesti.

Vanhemmat ihmiset toimivat salassa ja luulevat, etteivät nuoret huomaa, mutta nuoret huomaavat kaiken.Mikään ei pysy heiltä salassa. He näkevät vanhempien ihmisten tekopyhyyden ja yrittävät epätoivoisesti muuttaa sitä. Yritettyään ja epäonnistuttuaan he joutuvat kuitenkin lopulta jäljittelemään sitä. Siinä he erehtyvät, mutta heitä ei ole milloinkaan opetettu toimimaan tosin.He eivät ole saaneet analysoida kriittisesti sitä, mitä vanhempi sukupolvi on tehnyt.He ovat saaneet ainoastaan opetella sen ulkoa.

Miten meidän sitten pitäisi kasvattaa ja kouluttaa nuoremme?

 

Ensijaisesti henkinä. He ovat henkiä, jotka asuvat fyysisessä ruumiissa. Se ei ole hengelle helppoa, eikä henkien ole helppoa tottua sellaiseen. Se on hyvin rajoittavaa. Siksi lapsi itkee joutuessaan kokemaan rajoituksia. Kuunnelkaa lapsen itkua. Ymmärtäkää se ja antakaa lastenne kokea mahdollisimman paljon ”rajoittamattomuutta”.

Seraavaksi esittelette heille maailman, jonka olette luoneet huolellisesti lempeyden avulla. Olkaa huolellisia ja katsokaa tarkkaan, mitä panette lasten muistiyksiköihin. Lapset muistavat kaiken minkä näkevät ja kokevat. Miksi rupeatte läimäyttelemään lapsianne heti kun he ilmestyvät kohdusta esiin? Kuvitteletteko tosiaan, että se on ainoa tapa saada heidät toimimaan?Miksi otatte vauvat eroon heti kun heidät on erotettu ainoasta elämänmuodosta jonka he ovat tunteneet siihenastisen olemassaolonsa ajan? Eikö mittaaminen ja punnitseminen ja tökkiminen ja tunnusteleminen voisi odottaa hetkisen niin että vastasyntynyt ehtii saada turvallisuuden ja lohdun kokemuksen siltä jolta on saanut elämän?

Miksi annatte lastenne ensimmäisiksi kuvikseen nähdä väkivaltaa? Kuka on sanonut että se hyväksi lapsille?Ja miksi kätkette kuvat rakkaudesta?

Miksi opetatte lapsenne häpeämään omaa ruumistaan ja sen toimintaa suojaamalla oman ruumiiinne heidän katseiltaan ja kieltämällä heitä koskettelemasta itseään niin että se tuottaa mielihyvää? Millaisia viestejä lähetätte heille mielihyvästä? Ja omasta ruumiista?

Miksi panette lapsennne kouluihin, joissa sallitaan kilpaileminen ja jopa rohkaistaan sitä, joissa ”parhaana” oleminen ja ”eniten oppiminen” palkitaan, jossa ”suoritustasot” pannaan paremmuusjärjestykseen ja jossa omaan tahtiin toimimista hädin tuskin siedetään? Millaisen käsityksen lapsenne siitä kaikesta saavat?

Miksi ette opeta lapsillenne liikuntaa, musiikkia ja kykyä nauttia taiteesta, kertomusten salaperäisyydestä ja elämän ihmeestä?

Miksi ette pyri tuomaan esiin sitä, mitä lapsessa luonnostaan on, sen sijaan että yritätte istuttaa häneen luonnottomuuksia?

Ja miksi ette salli nuortenne oppia logiikkaa ja kriittistä ajattelua, ongelmaratkaisua ja luovuutta oman intuitionsa ja sisimpien tuntojensa mukaisesti sen sijaan, että pakotatte heidät oppimaan sellaisen yhteiskunnan säännöt ja järjestelmät, joka on jo osoittanut olevansa täysin kyvytön kehittymään näiden menetelmien mukaan, mutta käyttää niitä silti edelleen?

Ja lopuksi, opettakaa käsitteitä, ei oppiaineita.

Laatikaa uusi opetusohjelma ja rakentakaa se kolmen ydinkäsitteen ympärille:

TIETOISUUS

REHELLISYYS

VASTUUNTUNTO

Opettakaa nämä käsitteet lapsillenne jo varhaisessa vaiheesa. Pitäkää ne opetuksen johtotähtenä alusta loppuun. Perustakaa koko koulumalli niiden varaan. Perustakaa kaikki opetus niihin.

En ymmärrä mitä se tarkoittaa.

 

Se tarkoittaa sitä, että kaikki mitä opetatte on lähtöisin näistä käsitteistä.

Voisitko selittää sen ? Mitä perustaitoja sitten opetettaisiin?

 

Kaikki luettavat kertomukset, tarinat ja aiheet perustuisivat näihin avainkäsitteisiin koulun aloittajista edistyneempiin opiskelijoihin asti. Olisi kertomuksia tietoisuudesta, rehellisyydestä ja vastuusta. Lapset oppisivat nämä käsitteet ja omaksuisivat ne luonnolliseksi osaksi itseään.

Kirjoitustehtävät koskisivat näitä ydinkäsitteitä ja niihin liittyviä asioita sitä mukaa kun lapsi kehittyy itsensä ilmaisussa.

Laskemistakin on mahdollista opettaa samassa viitekehyksessä. Aritmetiikka ja matematiikka eivät ole abstraktioita, ne ovat elämän perustyökaluja maailmankaikkeudessammme. Kaikki laskeminen liittyy laajempaan elämänkokemukseen, joka kehittyy ydinkäsitteisiin ja niiden johdannaisiin.

Mitä sellaiset johdannaiset ovat?

 

Niihin perustuu koko koulutusmalli, ja ne korvaavat nykyiset oppiaineet, jotka opettavat lähinnä tosiaioita.

Kuten esimerkiksi?

 

No käytetään mielikuvitusta. Mitä käsitteet sinulle ovat tärkeitä?

No rehellisyys ja oikeudenmukaisuus, toisten ihmisten kohteleminen hyvin. Toimeen tuleminen muiden kanssa. Suvaitsevaisuus. Se ettei loukkaa toisia. Toisten pitäminen samanarvosina.Ne ovat asioita jotka haluan opettaa lapsilleni.

 

Erinomaista! Jatka vain.

Itseensä uskominen. Arvokkuus. En tiedä miten sen paremmin ilmaisisin, mutta se liittyy siihen, miten elämässä käyttäytyy ja miten kunnioittaa toisia ja heidän valitsemaansa tietä.

 

Kaikki mitä sanoit on hyvää. On vielä paljon muitakin käsitteitä, jotka lasten tulee ymmärtää syvällisesti, jos heidän on tarkoitus kehittyä ja kasvaa eheiksi ihmisiksi.Silti te ette opeta näitä asioita kouluissanne. Nämä ovat elämän tärkeimmät asiat, mutta te ette opeta niitä koulussa.

Ette opeta mitä merkitseee olla rehellinen.

Ette opeta mitä merkitsee olla tietoinen toisen tunteista ja kunnioittaa toisen valintoja.

Sanotte, että on vanhempien tehtävä opettaa nämä asiat, mutta vanhemmat voivat opettaa vain sen mitä heille on opetettu. Ja isien synnit kostetaan jälkeläisille. Opettatte kodeissanne samaa mitä omat vanhempanne opettivat teille.

Mitä pahaa siinä on ?

Kuten olen monta kertaa sanonut, oletko vilkaissut maailmaa viime aikoina?

Palaat aina samaan. Panet katsomaan maailmaa. Mutta ei se kokonaan meidän syytämme ole. Ei meitä voi syyttää millainen muu maailma on.

 

Ei tässä ole kyse syyttämisestä, vaan valinnasta. Ja jos te ette ota vastuuta niistä valinnoista, joita ihmiskunta on tehnyt ja tekee yhä, niin kuka sitten ottaa?

No mutta emmehän me voi siitä kaikesta olla vastuussa!

 

Minä sanon teille: Ette voi muuttaa yhtään mitään, ellette suostu ottamaan vastuuta kaikesta. Ette voi jatkuvasti sanoa, että nuo toiset ovat tehneet niin ja tekevät edelleenkin ja että kunpa ne nyt vain tekisivät oikein! Muistakaa Walt Kellyn loistava repliikki: ”Me ollaan tavattu vihollinen ja se on me.”

Me olemme toistaneet samoja vikoja satoja vuosia, vai mitä…

 

Tuhansia vuosia samoja erehdyksiä. Ihmiskunta ei ole kehittynyt perusvaistoissaan luolamiestä pidemmälle. Jokainen yritys muuttaa tilannetta saa vastaansa ivaa. Jokaista haastetta arvojen uudelleen arvioimiseksi tervehditään pelolla ja vihalla. Ehdotan, että korkeimpia käsitteitä voisi opettaa kouluissa. Tässä ollaan kovin heikoilla jäillä. Silti juuri niin tehdään pidemmälle kehittyneisää yhteisöissä.

Mutta ongelmahan on se, etteivät kaikki ihmiset ole samaa mieltä näistä käsitteistä ja niiden merkityksestä. Siksi emme voi opettaa niitä kouluissamme. Vanhemmat menevät ihan sekaisin jos näitä asioita yrittää saada mukaan opetussuunnitelmaan. He sanovat, että se on ”arvojen” opettamista ja ettei koulu ole oikea paikka niiden opettamiseen.

 

Sen perusteella mitä sanot ihmisrodun haluavan tehdä-rakentaa paremman maailman- he ovat väärässä. Koulut ovat juuri oikea paikka sellaiselle opetukselle, koska vanhempien ennakkokäsitykset eivät vaikuta niihin. Olethan nähnyt miten käy, kun arvoja lähdetään siirtämään vanhemmilta lapsille, koko planeettamme on mullin mallin.

Te ette käsitä sivistyneen yhteiskunnan perusteitakaan.

Ette osaa ratjkaista ristiriitoja ilman väkivaltaa.

Ette osaa toimia muuten kuin oman etunne vuoksi.

Ette osaa rakastaa ilman ehtoja.

Nämä ovat perustavanlaatuisia asioita, ettekä ole edes alkaneet ymmärtää niitä, puhumattakaan niiden toteuttamisesta.

Onko tästä sotkusta sitten mitään ulospääsyä?

 

On kyllä! Koulujen kautta! Nuorten kasvatuksen kautta! Teidän toivonne on seuraavassa sukupolvessa ja sitä seuraavassa! Teidän täytyy kuitenkin lakata totuttamasta heitä menneisyyden tapohin. Ne eivät ole tuottaneet tulosta. Ne eivät ole vieneet teitä sinne minne haluatte. Ja jos ette ole varovaisia, joudutte juuri sinne minne olette matkalla.

Pysähtykää! Kääntykää ympäri! Istukaa yhdessä kokamaan ajatuksianne. Luokaa suurin visonne mitä teistä ihmisrotuna on milloinkaan luotu. Ottakaa sitten ne arvot ja käsitteet jotka tukevat visioitanne ja opettakaa niitä kouluissanne.

Miksei vois olla seuraavanlaisia kursseja?

¤ Vallan ymmärtäminen

¤Konfliktien rauhanomainen ratkaiseminen

¤Rakkauden osatekijä

¤Persoona ja itsensä luominen

¤ Ruumis mieli ja henki:miten ne tomivat

¤Luovuus

¤Itsensä ja muiden arvostaminen

¤Iloinen seksuaalisuus

¤Oikeudenmukaisuus

¤Suvaitsevaisuus

¤Erilaisuus ja samanlaisuus

¤Eettinen taloustiede

¤Luova tietoisuus ja mielen voima

¤Tietosiuus ja valppaus

¤Rehellisyys ja vastuu

¤Näkyvyys ja avoimuus

¤Tiede ja hengellisyys

Paljon tuosta opetaan jo nytkin. Se on yhteiskuntatiedettä.

 

Minä en tarkoita kahden päivän jaksoa lukukaudessa. Tarkoitan että kaikista näistä aiheista pitäisi olla erilliset kurssit. Tarkoitan koulujenne opetusohjelmien täydellistä mullistamista. Puhun arvoperusteisesta opetusohjelmasta. Nyt teillä on asiatietoon perustuva opetusohjelma.

Tarkoitan sitä, että lasten huomio keskitetään ydinkäsitteiden ymmärtämiseen ja niitä ympäröiviin teoreettisiin rakenteisiin, joille arvojärjestelmä perustuu samalla tavalla kuin teidän nykyinen järjestelmänne perustuu vuosilukuihin, asiatietoihin ja tilastoihin.

Teidän galaksinne ja maailmankaikkeutenne kehittyneimmissä yhteiskunnissa (joista puhumme tarkemmin kolmannessa kirjassa) lapsille aletaan jo varhain opettaa elämisen peruskäsitteitä. Sitä mitä te sanotte ”asiatiedoksi”, pidetään siellä paljon vähemmän tärkeänä ja opetataan vasta myöhemmässä ikävaiheessa.

Olette luoneet planeetallenne yhteiskunnan, jossa pikku Johnnie oppii lukemaan jo esikoulussa mutta ei opi olemaan purematta veljeään. Susie osaa kertotaulun ulkoa jo alaluokilla, muttei ole oppinut, ettei hänen ruumissaan ole mitään hävettävää.

Koulunne ovat olemassa lähinnä vastausten antamista varten. Olisi paljon hyödyllisempää, jos niiden ensisijainen tehtävä olsii kysymysten esittäminen. Mitä tarkoittaa että ihminen on rehellinen, vastuuntuntoinen tai oikeudenmukainen? Mitä kaikkea siihen iittyy? Mitä muuten tarkoittaa että 2+2=4? Mitä kaikkea siihen liittyy? Pitkälle kehittyneet yhteisöt rohkaisevat kaikkia lapsia löytämään vastaukset itse.

Mutta sehän johtaisi kaaokseen!

 

Tosin kuin ne ei-kaoottiset olosuhteet, joissa te tällä hetkellä elätte elämäänne…

 

Hyvä on hyvä on…se johtaisi kaaoksen lisääntymiseen entisestään.

 

En väitä, etteivät teidän koulunne koskaan jaa lapsille sitä mitä olette oppineet tai päättäneet näistä asioista. Päinvastoin. Koulut palvelevat oppilaitaan, kun ne jakavat nuorten kanssa sen mitä vanhemmat ovat oppineet ja valinneet menneisyydessä. Opiskelija voivat siten nähdä, miten kaikki on toiminut. Kouluissanne esitätte kuitenkin asiat opiskelijoille ainoina oikeina ratkaisuina, vaikka tiedot pitäisi antaa pelkästään tietoina.

Entisten tietojen ei pitäisi olla nykyisen totuuden pohjana. Aikaisempien tietojen ja kokemusten pitäisi olla aina ja ainoastaan perustana uusille kysymyksille. Arvo on kysymyksessä, ei vastauksessa.

Kysymykset ovat aina samat. Oletteko samaa vai eri mieltä niiden tietojen perusteella, jotka olemme teille antaneet? Mitä te ajattelette tästä? Se on aina avainkysymys. Siihen pitää aina keskittyä. Mitä ajattelette tästä? Mitä te ajattelette? Mitä te ajattelette?

 

Lapset vastaavat kysymyksiin vanhempiensa arvoilla. Vanhempien rooli lasten arvojärjestelmän syntymisessä on edelleen tärkeä, suorastaan  ensisijainen. Koulun tarkoitus on rohkaista lapsia tutkimaan näitä arvoja aina muodollisen koulutuksen päättymiseen asti, oppimaan niiden käyttöä, soveltamaan käytäntöön- ja myös asettaman ne kyseenlaisiksi. Vanhemmat, jotka eivät halua lasten asettavan heidän arvojaan kyseenalaisiksi, eivät rakasta lapsiaan vaan itseään lapsiensa kautta.

Voi kunpa olis tuollaisia kouluja!

 

Jotkin koulut pyrkivät lähestymään tätä mallia.

Niinkö tosiaan?

 

Niin, luepa Rudolf Steinerin kirjoituksia. Tutki hänen kehittämänsä koulun menetelmiä.

Tarkoitatko että Steiner-koulut ovat parhaita?

 

En. Tarkoitan että sellainen malli toimii, jos otetaan huomioon se, mihin sanot ihmisrodun pyrkivän, mitä sanot haluavasi tehdä ja mitä sanot haluavasi olla.Se on yksi esimerkki -yksi monista, vaikka teidän planeetallanne ja teidän yhteiskunnallanne niitä onkin harvassa-siitä, kuinka kasvatus ja koulutus voi keskittyä viisauteen pelkän tiedon sijasta.

No sen mallin kyllä hyväksyn. Steiner-koulujen ja muiden koulujen välillä on suuri ero. Annahan kun kerron yhden esimerkin. Se on yksinkertainen, mutta havainnollistaa hyvin eron.

Steiner-kouluissa opettaja siirtyy lasten kanssa läpi kaikkien alkeisoppimis tasojen. Näiden vuosien ajan oppilailla on sama opettaja sen sijaan että heidät siirrettäisiin joka vuosi opettajalta toiselle. Voitko kuvitella millainen side heidän välilleen muodostuu? Ymmärrätkö sen arvon?

Opettaja oppii tuntemaan lapsen kuin omansa. Lapsi siirtyy opettajan kanssa luottamuksen ja rakkauden tasolle, ja se avaa ovia joiden olemassaolosta monissa perinteisissä kouluissa ei ole edes uneksittu. Kun alkuoppimisen vuodet on käyty läpi, opettaja palaa ensimmäiselle luokalle ja aloittaa uuden lapsiryhmän kanssa. Työlleen omistautunut steiner-opettaja saattaa koko uransa aikana viedä koulun läpi vain neljä viisi lapsiryhmää. Hän merkitsee näille lapsille paljon enemmän kuin opettajan on perinteisessä koulumaailmassa mahdollista heille merkitä.

Tämä koulumalli tunnustaa, että ihmisten väliset suhteet, toiseen sitoutuminen ja rakkaus ovat yhtä tärkeitä kuin opettajan lapsille välittämä asiatieto. Se on kuin koulun käymistä kodissa mutta kodin ulkopuolella,

 

Niin, se on hyvä malli.

On kai olemassa muitakin hyviä malleja?

 

On toki. Edistytte jonkin verran koulutusasioissa, mutta hyvin hitaasti. Jopa yritykset ottaa käyttöön tavoitehakuinen, taitojen kehittämiseen keskittynyt opetussuunnitelma ovat kohdanneet vastarintaa, Se koetaan uhkaavaksi ja tehottomaksi. Vanhemmat haluavat lasten oppivan asiatietoa. Keinoja kuitenkin on, vaikka paljon on vielä tehtävää.

Neale Donald Walsch