Ave Maria
Gratia plena
kaunis ja hyvä tyttäreni
Dominus tecum
viestii Espanjasta: ihana äiti
koko runon läpi uhmaikäinen poikani
nukkuu vieressäni kylkiluut paistaen
kuin kiinalaisessa posliinissa
Benedicta tu in mulieribus
minulla on vielä yksi yön mentävä reikä
auringon nousun näkemisen hetki
Et benedictus fructos ventri tui Jesus
te kohdustani nousseet
älkää peittäkö kyyneleitänne
antakaa naurunne olla puhtaan veden
valaisema
Santa Maria…
Santa Maria…
Maria
älkää kääntäkö katsettanne
pahantekijöiden edessä
Ora pro nobis
Nobis pecatoribus
minä olen äitinne,
raunioissa kasvanut perhoslapsi
norsun sielu
Nunc et in ora,
In ora mortis nostrae
(Santa Maria, Santa Maria)
Maria
muistakaa norsua kun vuodesta
vuoteen koetatte saada sanaa
kuuluviin
Ora pro nobis
Nobis pecatoribus
perhosta, kun teitä vastaan alentuvasti
puhutaan
perhoslapsi iskee maihin saakka
Nunc et in ora,
In ora mortis nostrae
Amen
Amen…
¤
opeta minua lapsesta
sen vilpittömästä katseesta
sileästä otsasta
sen sulavista jaloista
rakastavista käsistä
opeta minua lapsesta
sen tunnollisesta uskosta
että joku ottaa kantaa ja
vie perille
opeta minua lapsesta
sen oikeamielisyydestä
kun hätä on suurin
sen lentoon kohoavista
leikeistä
opeta minua lapsesta
sen luottavaisesta
askeleesta
että kaikki on hyvin
kun Nyt on hyvin
¤
Lyhenevät saappaat
lyhenevät lahkeet
polvet puhki
kita auki naapuriin saakka
märkien kasvojen puuttuva hammas
keväinen mahla herkillä huulilla
raastava riivinrauta
kiljuva nälkä
asfaltissa polven mentävä reikä
äiti verta!
Itke lapseni itke
kyllä äiti voi ostaa korvatulpat #&xz#
kaadu, kaadu maahan saakka
kämmensyrjät tikkuina
raaku, raaku kaikki varikset lentoon
kaada maito viidesti päivässä
oksenna syömäsi rotanmyrkky
pyristele lentoon vaikka siivet ruvella
polje jalkaa niin että ketut pakenevat koloistaan
ja Naura
naura koko valkoinen helminauha
helähtävä maa
pakkaskukkia ikkunalle
uuninsyli lämpimäksi
Valkovuokkoja pöydälle
naura pienet sormet poskille
naura pieni naavasukka
kaiken olet saava elämältä Runsain mitoin
¤
lapsi nauroi seitsemän kertaa sinä hetkenä, kun valkovuokot hieraisivat
silmänsä auki ja taivas täplitti aurinkohaltioita kattoon ja seiniin.
Äiti tuli ja näki juuri sopivasti kaiken
musiikki keikkui levylautasella
keltainen pyöräilijä viiletti alas tietä
Horisontti oli kirkas
puutarhapöytä katettu jäänkirkkain lasein
Pihoilla kaikui keväälle
¤
KOSOVO
Lapsi silittää äidin poskea
pienet kädet liikkuvat kasvoilla,
pienen tiaisparven hätäinen lento
Pojan silmät
polttavat ampumahaavat
hengitys tukehtuu huutoon
——–jota ei tule
-teillä on parempi siellä. Äiti tulee kun on terve
Pojan kädet silittävät äidin poskia,
häkkiin suljetut linnun siivet
Viimeinen suukko
ja maa halkeaa kahtia
Minä talutan pientä poikaani
koulubussiin
reppu yli puolen metrin
Kädet silittävät minua vyötäröstä
-äiti olethan kotona kun tulen koulusta?
Mitä, mitä voisimme vähentää omastamme?
¤
ORPOLAPSIA
Käteni kipeytyvät
öisin on vielä kylmä
ajalla musta peite
räätälöity
oikeaan osoitteeseen
En unohda seitsemänvuotiasta
lasta joka halusi kuolla
rakkauden puutteesta
Maa puree reiät pohkeisiin
sydän sahataan ees taas
ruostunein terin
Moni tarjoaisi lämmintä maitoa
yöt ja päivät
Lakipykälät
läpiruostuneet pykälät
Käteni kipeytyvät
voi olla jo myöhäistä
ja on
¤
TYTTÄRENI
Sinä pieni hahtuvatukka
seisoit pallon päällä
tarinoita lueskellen
kämmeniltäsi
tarinoita solkenaan
veden helmiä
maailma on tullut
liian suureksi
hipoen meresi pohjaa
säikyt isoja askeleita
sinun lohenmuotosi
on altis
paljas hauraus
etkä vielä näe loistavaa
olemustasi sinä
jumalattarien lemmikki lapsi!
oi sinä pellavatukka
sulje silmäsi
ja anna kuun valaista
sinua äläkä pelkää
sillä sinulla on avaimet omaan
suureen lohien sukuun
päihdyttäviin pyörteisiin
maailmojen
syviin syntyperiin
loistavaan oranssipukuun
josta heijastuu kaikki
spektrin värit koko ihmissuku
lopullisen totuuden
häilyvät muodot
kaikkien valtamerten
yhteenliittyvät joet
¤
hiljaisuus varisee
paljailta puilta
jäätyneen maan
kalpeaa aurinkoa pitkin
pienen pojan selässä reppu
silmäkulmaan
unohtunut pysäkki
kämmenviivalla rukous
hiuksilla arka
valon kysyvä heijastus
2005
¤
Lapseni, yöt tulevat
ja maa lyö leikiksi
juoksee kultaiset hevoset rantaan
kultaiset, onnelliset hevoset
hymyile lapseni, vaikka maalla
on taakkansa
mustanmullan lahjansa
unessa vaipuvat kasvot
peilin paljas nahka
Sudenkesyttäjä. Villihevonen rannalla.
aamulla aukeaa vilja
kolhiintunut kynä merkitsee
muistiin valkoisen
tuhkanharmaalla pohjalla
Lapseni, yöt tulevat
ja maa avaa kasvonsa
mutta muista, onnelliset hevoset
11.1.2007
¤
22.11.2005
nukutko jo?
Nukutko jo suuressa talossa
kaikki valot päällä
peltojen mustassa nielussa
kuka sanoi sinulle hyvää yötä
itsekö herätät itsesi aamuun
tyhjiin seiniin
kuolleet kukat ikkunalla
siitä lähtien
sama matto narulla kesät talvet
poimisin tuoreita kukkia
kun näen sinut
sanat vajoavat nielun juoksuhiekkaan
ämpäreillä vettä
hämähäkin verkkoa hellan kulmilla
vuodet kuiskivat seinillä
ristiin naulittua
Äiti repeilee
verkkokalvolla
silmiäsi häikäisee
aamuvalo
huoneen häijy sanoma
katossa kärsimysviiva
haavoittunut hymy
¤
Tenavat.
Tähdet jotka syntyivät
toisensa perään
muodostivat minun Otavani
minun Aurinkokuntani
maan märän saappaissa
Tenavat.
Valkovuokkoja sylit täynnä
maan kasvot valkoisenaan
lehti lehdeltä kasvoivat minuun
nukkuivat lumen alla
yön kasvoilla sininen hohde
lehtipuiden horisontti
Tenavat.
Teitte jälkiä märin saappain
hermoni riekaleiksi
syntymähuudosta
murkkulenkkareihin
Kasvoitte nälästä, riidoista, rakkaudesta
puolustamisen tuskasta
parkumisen oven paukkeesta
Meillä oli aina elämisen juhla
sairaalasta sisään ja ulos.
Tenavat.
Väpättävät tähdet
minun Otavani
minun Merkkini Merkiksi
23.11.2005
¤
voikukkien 