Nämä mietelauseeni elävät koko ajan. Koetan oppia sanomaan asiat selkeästi ja lyhyesti. Siinäpä riittää oppimista lopulle elämätä. Taiteessa en suunnittele mitään. Työni syntyvät siitä, mitä löydän ympäriltäni. Oli se sitten kuvataide, sisustaminen tai vaatteiden suunnittelu ja toteutus. Toisin on ajatusten laita. Ne olisi harkittava huolella ulos ja julki lausutuiksi jotta niistä erkkikin selvän ottaisi:
–
Nainen olettaa, että kollektiivisiin ”trendi” sairauksiin on sairastuttava yht´aikaa ajassa, ja ellei niin käy, olet sairastunut vahvuuteen.
–
Lapsenmielisyys on viisain tapa elää. Sitä ei ilkeät puheet ja nokkimisjärjestykset kaada.
–
Valinnanvapaus on vapaa aikakausista.
–
Vaikeneminen on kiduttavin keino murtaa/tappaa ihminen.
–
Ympäristön vaikeneminen= sinua ei ole olemassa muille. Oletko siis olemassa?
–
Jos pääsi pantiin vadille sanomisistasi, oli se huomioimisen korkein muoto jos katsoi suunnasta, jossa ”huomioiminen” vaikenemalla on ihmisyyttä väheksyvin muoto?
–
Jopa teloitus on kunnioittavampi tapa kohdata ihmisen mielipide. Voi olla varma, että mielipiteelläsi on ollut merkitystä. Ympäristön vaikeneminen kokonaan tuhoaa ihmisen.
–
Sivilisaatiomme väitetään olevan korkealla. Minkä tähden emme vieläkään osaa keskustella sivistyneesti.
–
Miksi yhä monimutkaistamme kaiken itsepetoksin ja konnankoukuin, kun totuus yksinkertaistaa ja valaisee koko elämän.
–
Köyhin ja säälittävin kaikista on ihminen, joka ei usko toisessa ihmisessä olevaan hyvään.
–
Hyvyys on siinä missä pahuuskin.
Valo siinä missä pimeys. Ei voi olla toista ilman toista.
Jotkut uskonnot väittävät, että vain pahuus on, henkisyysuskovaiset puhuvat vain valosta.
Miksei hyväksytä molempia yhtäaikaa toisiaan täydentävinä olemuksina.
–
Valo. Tiedän valon, joka ei ole valoa. Tiedän pimeän, joka ei ole pimeyttä. Molemmat harha-askelia pois totuudesta.
–
Hyvinvointi on staattista tilaa, tyytyväisyyttä, eikä aina vain korkeammalle kiipeämistä. Tyytyväisyyttä ei tavoiteta kiipeämällä vaan perillä olemisella.
–
Siksikö kehitymme niin hitaasti, koska retuutamme ja riipumme historiassa tulevaisuuden sijaan.
–
Hölmö kuvittelee viekkauden älyksi.
–
Laila-Helena
voikukkien 