Ja tietoisuus, että mikäli ilmaisen ahdistukseni jollekin viranomaiselle, eli lastensuojeluun, kuraattorille, psykologille, työterveyshuoltoon mihin tahansa heistä, niin se tieto informoidaan eteenpäin HUOLENA ja kaikki tämä sama runba kiertää kehää ikuisesti.
En ole kuullut tyttärestäni päivä kausiin. Ainut kanava yhteydenpitoon on facebook. En voi olla miettimättä päivä päivältä enemmän sitä, miten tämä järjetön tila on syntynyt vain lasten”suojelun” tähden. Tämä tila, jossa lapseni piileskelee myös minulta.
Huostaanotto ei ole ratkaissut ongelmaa millään tavoin, päinvastoin vain pahentanut asiaa. Ja muu maailma ympärilläni hyörii vain samaa rataa ostoksiaan tehden tyytyväisenä.
Niin harva ihminen on hereillä.
Eilenkin olin tukemassa afganistanilaisia nälkälakkolaisia ja todistamassa, miten telttaleiriltä tuli häätö toiseen paikkaan, kansalaistorille, jonka luulin olevan siis kansalaisten tila. Vaan mitä kuulinkaan, kuulemma eduskunta on ostanut sen hiksien maapläntin. Ja minkäköhän vuoksi? Ei mitenkään tule mieleen ensimmäisenä, että osti koska Occupy liike on leiriytynyt paikassa jo vuoden päivät.
Sitten naureskellaan ihmisille jotka luovat salaliittoteorioita. Eikö tämäkin jos mikä ole omiaan epäilemään sitä. Tulee väistämättä ajatus diktatuurista. Pelottavasta diktatuurista, joka tukehdutetaan vapaan markkinoinnin aivoja sumentavaan höyryyn.
Voi voi. Kun nyt ei vain sosiaalitoimi kuulisi miten ahdistunut olenkaan. Hehän saattavat huolestua tässä minun nuorimmaisesta lapsestanikin, ajatella tällaisen epävakaan äidin seurassa joutuu elämään. Joko heräsi HUOLI. Minähän en varmastikaan vain näe omaa tilaani nyt.
Voi hulluus tätä maata.
voikukkien 