I
Minun sieluni kirkkaana
kodissasi
silmiesi sinessä
paljasjaloin
minun ruumiini heltynyt itseeni
lempeiden kättesi alla
ei pelkää, ei murru
Minun ihmisen kokoinen ihoni
sieluni äärettömyys
koskettaa sielusi äärtä
hajoaa
ja valtameri laulaa
ilosta itkee
sulaa
niin ettei mikään erota maan ja taivaan
rajaviivaa
II
Tänään mieleni ylittää
katuja kuin ohikiitäviä planeettoja
kaupunkien äänet tulevat kaukaa
murheeni ovat
jouluisten puiden oksilla
vesipisaroita
pieniä tiukuja keväästä
siitä mitä on tulossa ja mitä on
jo tullut
III
huuhtoutuneiden murheiden satamilla ei
ole enää valoja
ne ovat kartoilta liuenneet
ohuita muistoja
suustani lentelee naurua,
sellaista lapsinaurua
kun on lätäköitä kadut täynnään
sillä on kevään kasvot, puhtaat ja yksinkertaiset
ilosta täysiksi muuttuneet:
Kun veneet lepattavat vesillä
kun puissa on vihreitä kukkia
pienet Sovinnon silmät tuulessa
sellainen maa on tänään, joulukuun lopussa
IV
sinä minun meteoriitti siipeni
kylmän kiven sammal askelmani
kuuletko miten kosketan sinua tuuli ohimoilla
lasken harmaan varjosi menemään
katso se sivu on poissa, irti reväisty pahan palkka
tulen sinuun kuin maasta nouseva voikukka valo
kosketan tulen sisareksi
otan omani kuin juurilta reväistyn puun
suljen silmäsi höyhenen kaltaisesti
otan palan taivasta
maahan hukutan pimeän, punaisin terälehdin
peitän kokonaan, ne kahisevat silkin tavoin tiesitkö
sinä minun taivaskettuni
raivomerten kantosiipialukseni
minun armahdukseni,
itsekkyyteni
V
sanasi kuolettavat minut eläväksi
ne pari hassua sanaa
nauravat hengitykseni
kuuluviin
suutelevat pääni sumuiseksi
polveni
putoaviksi
poistuvat arkisista äänistä
takki nurinpäin hymyillen
katson maailmaa
VI
rakastan sinua
kun taivas ankkuroi ääriään
mopon pakokaasut perääntyvät ikkunasta
kesä kaikuu huoneeseeni. joku naapurissa ei tule yksimielisyyteen
puhelimessa.
tuulee kesäillan puhetta,
lempeää kesäkukkien valoa.
VII
tuuli haihtuu illan puista
peltoaukea tulvahtaa täyteen kyyneleitä
olen sulanutta vettä
istun terassilla
mielessä suuret asiat, tähdet ja koko avaruus
saapasjalkakissan kokoinen askel
laulukin tihkuu ihosta
tuoksusi tyynylläni
Tänään sanoit rakastavasi.
olen Maanjäristys Tulivuorenpurkaus ja Meteoriitit putoilevat
päistikkaa maahan
matkustan paperisella raketilla kuuhun ja takaisin
silmäni ovat Auki ja Kiinni eikä valo yhtään vähene
—–
voikukkien 