EN MINÄ OLE JAPANILAINEN KUVAKUDOS


olen kertaustyylien kakofonia

ruostunut ruukku ja Valencian pitsi

englantilainen teeastiasto ja kalastajansaappaat

 

 

Olen tuhkalla lepäävä tyttö ja peilisali

sammaloitunut kiviaita ja punaiset nauhakengät

silmänkantamaton laakso ja ummehtunut karjasuoja

 

 

olen mustalaisviulujen himphamppu

olen laulava ratsukko kaukana kolossaalipilastereiden varjoista

olen pohjoistuuli ja kissankäpälä

valkoinen hanki ja kellastuneet luistimet

saapasjalkakissa ja tyhmeliini

kotikutoinen villapaita ja samettipuuhka

 

 

Olen palatsin portaat ja kolhiintunut ämpäri

porkkanalaari ja multainen lapio

auringon haalistama puuharava ja keltainen kurpitsa

 

 

olen latinankielinen museoarkisto ja barokkipuutarha

olen iankaikkinen harmaakivitalo ja oranssi unikkotuuli

hampaaton ukko sadesäällä ja hevosvankkureiden koristevyö

 

 

olen maitopääläri ja kristallilasi järven jäällä

ja kaiketi, kaiketi olen poissa muodista

———-

Runo on syntynyt muistaakseni vuonna 2000 ja mitä todennäköisimmin taas tuohtumuksen hetkellä, kun en löydä paikkaani tästä maailmasta sen sijaan, että muut sitä yrittävät kyllä ahkeraan ympärilläni tehdä.