RAKASTUNEEN SIKERMÄ


I

Minun sieluni kirkkaana

kodissasi

silmiesi sinessä

paljasjaloin

 

minun ruumiini heltynyt itseeni

lempeiden kättesi alla

ei pelkää, ei murru

 

Minun ihmisen kokoinen ihoni

sieluni äärettömyys

koskettaa sielusi äärtä

 

hajoaa

 

ja valtameri laulaa

ilosta itkee

sulaa

 

niin ettei mikään erota maan ja taivaan

rajaviivaa

 

 

II

Tänään mieleni ylittää

katuja kuin ohikiitäviä planeettoja

 

kaupunkien äänet tulevat kaukaa

murheeni ovat

jouluisten puiden oksilla

vesipisaroita

 

pieniä tiukuja keväästä

siitä mitä on tulossa ja mitä on

jo tullut

 

 

III

huuhtoutuneiden murheiden satamilla ei

ole enää valoja

 

ne ovat kartoilta liuenneet

 

ohuita muistoja

 

suustani lentelee naurua,

sellaista lapsinaurua

kun on lätäköitä kadut täynnään

 

sillä on kevään kasvot, puhtaat ja yksinkertaiset

ilosta täysiksi muuttuneet:

 

Kun veneet lepattavat vesillä

kun puissa on vihreitä kukkia

pienet Sovinnon silmät tuulessa

sellainen maa on tänään, joulukuun lopussa

 

 

IV

sinä minun meteoriitti siipeni

kylmän kiven sammal askelmani

 

kuuletko miten kosketan sinua tuuli ohimoilla

lasken harmaan varjosi menemään

 

katso se sivu on poissa, irti reväisty pahan palkka

tulen sinuun kuin maasta nouseva voikukka valo

 

kosketan tulen sisareksi

otan omani kuin juurilta reväistyn puun

 

suljen silmäsi höyhenen kaltaisesti

otan palan taivasta

 

maahan hukutan pimeän, punaisin terälehdin

peitän kokonaan,  ne kahisevat silkin tavoin tiesitkö

sinä minun taivaskettuni

 

raivomerten kantosiipialukseni

minun armahdukseni,

 

itsekkyyteni

 

 

V

sanasi kuolettavat minut eläväksi

ne pari hassua sanaa

nauravat hengitykseni

kuuluviin

 

suutelevat pääni sumuiseksi

polveni

putoaviksi

 

poistuvat arkisista äänistä

takki nurinpäin hymyillen

katson maailmaa

 

 

VI

rakastan sinua

kun taivas ankkuroi ääriään

mopon pakokaasut perääntyvät ikkunasta

 

kesä kaikuu huoneeseeni. joku naapurissa ei tule yksimielisyyteen

puhelimessa.

 

tuulee kesäillan puhetta,

lempeää kesäkukkien valoa.

 

 

VII

tuuli haihtuu illan puista

peltoaukea tulvahtaa täyteen kyyneleitä

 

olen sulanutta vettä

istun terassilla

mielessä suuret asiat, tähdet ja koko avaruus

 

saapasjalkakissan kokoinen askel

laulukin tihkuu ihosta

 

tuoksusi tyynylläni

 

Tänään sanoit rakastavasi.

olen Maanjäristys Tulivuorenpurkaus ja Meteoriitit putoilevat

päistikkaa maahan

 

matkustan paperisella raketilla kuuhun ja takaisin

silmäni ovat Auki ja Kiinni eikä valo yhtään vähene

 

—–