”Muistan taas olla tyytyväinen”, sanoi eräs toimittaja, kun katsoi intialaista töihin menevää kengänkiillottajaa. Hänen koko omaisuutensa kulki siinä mukana.
Mitä ihmettä!
Miten se poikkesi länsimaisen ihmisen raskaasta raadannasta lähteä loskaiseen pimeyteen aamulla ani varhain, raahata lapset päiväkotiin ja illaksi takaisin? Illalla jumpat ja pakolliset juoksulenkit. Loputtomat lisäkouluttautumiset ylöspäin pyrkimiset ja loputtomat Tv-sarjat uutiset ajan hermolla olemiset.
Loputtomat täydellisenä pysymisen ohjeet ja uutuudet.
Miten se poikkesi?
Siten, ettei intialaisella ollut työtaakkansa lisäksi järjetöntä asunnon ja mökkipaikan, kahden auton ja veneen,mönkijän, Ikean sohvakaluston, sänkyuutuuksien ja neliökilometriä pitkän keittiökaapiston ja hipaisunäppäimisten sähkölieden ja tv:n ja digiboksien ipodien ihmepillerien ihmevoiteiden ihmevekottimien loputonta velka- ja haluamistaakkaa ja niiden jälkeen tulevia velka- ja haluamistaakkoja.
Kyllä olen iloinen intialaisen puolesta ja toivon, ettei hänen maansa ja kansansa vapautta koskaan tulla samoin riistämään.
———–
voikukkien 