KESKI-IKÄISET NAISET


Keski-ikäiselle naiselle iskee jokin vamma. Nuoruudessani 80-luvulla keski-ikäiset naiset kokivat jonkun jälkeenjääneen seksuaali vapautuksensa ja enemmänkin häpäisivät itsensä tulemalla kysymään meiltä nuorilta että ”oletko sinä erotiikasta kiinnostunut” aivan kuin se olisi maailmaan äkisti ilmestynyt jokin uutuus, elämän muotivillitys. He puhuivat epätoivoisesti huohottamalla muistuttaen enemmänkin kiimaista kanaa jolla on kyhmyjä äänihuulissa ja munasarjoissa kuin millään tavoin puoleensavetävää naista.

90-luvulla he alkoivat käyttää tummuneen veren punaista huulipunaa kaventuneisiin huuliinsa houkutellakseen miehiä mutta jos olisin mies, olisin juossut karkuun moisia pelokkeita.

Nyt 2000-luvulla he ovat uransa luoneita kipinkapin koroissaan kopsuttelevia hukassa olevia epäihmisiä piikkikärkisine silmälaseineen. Olisi hullunkurista nähdä heidät irrottelemassa yhtään missään. Näppärillä räväkästi leimahtavilla autoillaan he huristelevat koirankarvan värisissä piikki hiuksissaan epätoivoista loppuaan kohden tekopirteästä tämän tästä kiekahdellen.

Nyt kun itse olen keski-ikäinen, mietin olenko minäkin nyt vampyyri/puuma nainen, jonka tulisi nyt ottaa elämästä kaikki irti vielä kun voin. Ikäänkuin mennyt olisi se tavoiteltavin asia maailmassa.

Koira joka omaa häntäänsä ajaa takaa.