16.10.2012
Kuuntelin Aamusydämellä ohjelmaa, jossa haastateltiin aikuisia nuoria joilla oli huostaanotto kokemus lapsuudesta ja nuoruudesta. Molempien kotona oli alkoholitausta. Heidän tapauksessaan huostaanotto on ollut siis pelkästään hyvä ja oikea apu.
Toinen ohjelma tuli vastikään Dokumentti projetissa Arvo. Siinä pohdittiin mm, onko huostaanotto parempi vaihtoehto kuin siivousapu.Tässä ohjelmassa tuli esille se toinen puoli, se miten järjetöntä voi nykyisin olla mihin kaikkeen tarjotaan ainoastaan huostaanottoa, eikä sitä siivousapua.
Näitä kuunnellessa tuli mieleen, miten itsellänikin on ollut lähes koko elämäni ajalta sellainen käsitys, että huostaanotoissa etupäässä kyse jotain päihdetaustasta tai niin vaikeasta sairaudesta perheessä, että vanhemmat ovat jo pidemmässä sairaalahoidossa tai että vanhemmat ovat jo kuolleet.
Näin on varmasti ennen ollutkin. Ennen kultaista yksityistämisen aikakautta. Kaikkiin muihin tilapäis ongelmiin, kuten hetkellinen sairastuminen, taloudelliset vaikeudet tai jotain muuta erityistoimia vaativiin tilanteisiin sai vielä ainakin 90 luvun alkupuolella kodinhoitajia. Monia tosin nolotti sekin avun pyytäminen. Joku sanoikin minulle, ettei iki maailmassa alentuisi pyytämään apua kunnalta, kun satuin kertomaan hänelle turvautuneeni kodinhoitajan apuun lastenhoidollisessa asiassa. Muistan miten itseänikin jossain tietyssä seurassa olisi nolottanut sanoa, että olen joutunut turvautua kodinhoitajaan. Harvoin siihenkään aikaan enää kodinhoitajat osallistuivat kaikkiin kodin töihin kuten vielä aiemmilla vuosikymmenillä. Moni kodinhoitaja sanoi minulle, ettei sitten tee muuta kuin ruuan lapsille. Mutta itse jos oli väsynyt vaikkapa uuden lapsen syntymän jälkeen tai muuta, oli sekin apu kullan arvoinen. Kyllä siinä tuli nieltyä kaikki turha ylpeys, jotta lapset vain saisivat parhaan mahdollisen hoidon.
Tänään huomaan olevani itse huostaanotetun lapsen äiti ja syystä, ettei lapselleni löytynyt ennalta ehkäiseviä tukitoimia missään vaiheessa, kun lintsaukset seiska luokalla alkoivat. Yhden kerran saimme perhetyöntekijän kotiin avuksi herättelemään lasta aamuisin. Niin vaikeita olivat aamuiset selviämiset kouluun. Perhetyöntekijän apu oli myös tuiki tärkeä ja koin sen todella hyvänä tukena.
Odotimme vuoden ajan pääsyä johonkin erityisluokalle, mutta niitä oli vain vaikeasti vammaisille, ei niinkään tällaiselle keskittymisvaikeuksista kärsivälle levottomalle nuorelle. Psykologia ei koulusta löytynyt, eikä muita vastaavia apuja kuin ehkä kerran kuussa joku kävi koululla, muttei useinkaan ehtinyt jokaista tarvitsevaa nuorta tavata. Omalle nuorelleni saatiin aika kerran, mutta hän oli silloinkin lähtenyt kesken koulu päivän lähimpään hampurilaisbaariin kavereidensa kanssa.
Omana kouluaikana oli vielä niin kutsuttu tarkkailuluokka, peräänkuulutin nytkin sellaista muttei ollut. Vastaavanlainen koulu oli kyllä ja suht lähellä kotiamme, mutta se oli koko sen vuoden täynnä, kun sen ovea kolkuttelimme epätoivoisina.
Koko tämän odottelemisen ajan lastensuojelu (johon olin ottanut yhteyttä, koska kaikkialla neuvottiin ottamaan yhteys kunnan sosiaalitoimeen ja sosiaalitoimesta sanottiin, että he eivät voi auttaa, ettei heillä ole siihen resursseja, mutta jos otatte yhteyden lastensuojeluun, saatte avun. Eli kehoitettiin tekemään itse lastensuojeluilmoitus apua saadakseen ja tein työtä käskettyä).
Saimmekin sitetn sen kiitettävästi toimineen perhetyöntekijän avuksi herättelemään tytärtäni kouluun. Tyttäreni kärsi siihen aikaan unettomuudesta, muttei ollut puhettakaan mistään psykologin avusta siihen sen hetken suurimpaan ongelmaan.
Lastensuojelusta sanoivat koko ajan, että ei sinne ”tarkkislaisten” kouluun tulisi olemaan paikkoja ja ehdottivat jo hyvin varhaisessa vaiheessa nuorisokotia. Ja kun tyttäreni jäi sitten luokalle ja jatkoi lintsaamista, eikä mistään saanut mitään apua, kehoitettiin vain huostaanoton vaihtoehtoon, mitä siinä vanhempana muuta saattoi tehdä kuin suostua?
Nyt tyttäreni on ollut laitokseen sijoitettuna kaukana pois kotoa jo lähes 9 kk ja on ollut laitoksessa vain reilun kuukauden. Kaiken muun ajan karanneena, koska hän ei halua olla niin kaukana sijoitettuna. Kenen etua tämä palvelee? Lisäksi kaupan päälle mitä luultavimmin minä äitinä olen saanut leiman, että minussahan täytyy myös olla jotain vikaa. Onhan yleisesti vallallla käsitys, että huostaanotetun lapsen perheessä on se vika. Vaikka tyttäreni tulevaisuus on tässä kyseessä, kyllä minuakin sapettaa ja ottaa kunnialle se, miten moni saattaa luulla minusta aivan riittävän kelpo ja normaali äidistä,että olen alkoholisti tai herraties mitä! Toki minäkin olen sydänvikani tiimoilta ja monilta vaikeilta ajoilta kärsinyt ajottaisia ehkä jonkin sortin masennuksia, muttei niistä mikään milloinkaan ole ollut syy huostaanottoon. Olen kuullut joiltain sellaistakin, että olisi. Jos näin on, ihmettelen yhä vain enemmän, eikö lastensuojelu näe enää metsää puilta? Kodinhoitajiahan tällaiseen tulisi olla avuksi, eikä kokonaista tolkuttoman kallista huostaaottoa, voi herranpieksut tätä maata!
Silloin kodinhoitaja aikoihin jaksoin vielä niellä ylpeyteni ja toki jaksan yhä, mutta kyllä tulen vaatimaan yhteiskunnalta vielä takaisin kaiken tämän tuskan kestämisen, minkä huostaanotto on aiheuttanut. Koko huostaanottoa ei olisi milloinkaan tarvittu, jos olisi ollut ennalta ehkäisevät vaihtoehdot ylipäätään olemassa.
Kenen etua tämä on palvellut? Olen jättänyt selvityspyynnön nuortani koskevassa asiassa lastensuojeluun kuukausia sitten johon he lupasivat palata palaverinsa jälkeen. Milloinkohan tämä palaveri mahdollisesti pidetään? Missä viipyy se kuuluisa yhteistyö?
Tämä yksityinen nuorisokoti toki haluaa pitää asiakkaansa, 200-300e/pvä juoksee tili, tottakai he kannattavat sijoitusta, vaikka tällätavoin täysin toimimattomanakin. Tottakai he voivat myös aidosti olla huolissaan nuoresta. Mutta kuka tarttuu toimeen, kun tällaisesta tavasta toimia ei ole apua ?
Minun tyttäreni päätöksiä odotellessa ajautuu yhä syvemmälle syövereihin, juuri niihin pahimpiin pelkoihimme mihin nuoremme saattavat päätyä. Voidaan sanoa, että nuori itse aiheuttaa ongelmansa karkaamisellaan. Mutta niin kauan kun hän on alaikäinen, yhteiskunnan myöskään ei tule edes auttaa nuoren tilaa vain pahenemaan. On viimein alettava kuulla myös nuorta, kuten tuossakin Aamusydämellä ohjelmassa tuli ilmi nuorten itsensä suusta tämäkin puute.
Kenen etua tässä palvellaan? Tämä pattitilanne on kestänyt nyt 9 kuukautta.
Kukaan ei kuuntele huostaanotetun vanhempaa koska oletuksena on, että vanhemmassahan täytyy se vika olla! (Lastensuojelu ei niin tietääkseni oleta, koska tietää jo taustamme, mutta ulkopuoliset muut tahot ovat ennakkoluuloja täynnään!)
Ja ongelma tässä odotellessa yhä vain pahenee.
Oma tarinani on vain yksi lukuisista muista. Sijoituksia tapahtuu, koska kunnilla ei ole tarjota ennaltaehkäisevää tukea, mutta valtio tukee huostaanottoja.
—
voikukkien 
Mä ymmärrän sua paremmin, kuin hyvin. Lastensuojelun touhu on ihan oikeasti sairasta…
Kiitos, tällaiset kommentit auttavat eteenpäin, julkisesti kirjoittaminenkin kun on aina pelottavaa, etenkin asioissa joissa on vaara tulla leimatuksi. Niin paljon kun on niitä, jotka vain puolustavat sosiaalitoimea aivan kuin se olisi joku pyhä ja erehtymätön instanssi. Ihmisiä sielläkin vain töissä on, ja tätä nykyä kaiken lisäksi vielä epäpäteviä.
Jälleen…JÄLLEEN yksi julma huostaanotto tapauskertomus. Kyllä suomessa nyt on oikeasti alettava tähän julmaan epäkohtaan tarttumaan ja tehtävä se OIKAISE liike!! Tämähän on jo entisajan HITLER toimintoa!! Suomen sosiaalitoimen lastensuojelu on ON saatava oikealle raiteille, kuten se ennen on ollut noin 20-30v. sitten. Silloin se oli sellainen toiminto kuin se on muinoin perustettu AUTTAMAAN ja TUKEMAAN lapsiperheitä!!! NYT se on lapsenryöstöä ja lapsia raakana pelinappulana pitävää LAPSIBISNESTÄ ja laillista ,koska PÄÄTTÄJÄT ,VIRKAIHMISET eivät moiseen puutu. Ja tämä toiminto tuhoaa koko suomenvaltakunnan PERUSTUKSET! MIKSI TÄLLAINEN SALLITAAN? KENELLÄ ja MONELLAKO päättäjällä on kytköksiä moiseen???Perhekotien omistus…osakkuus???
Saako suomen sosiaalitoimen lastensuojeluhenkilöt kenties jonkinasteista provikkaa per huostaanotto???!! Tuntuu kyllä jo siltä,että KORRUPTIO on ja kova näissä huostaanotto/sijoitus kuvioissa -Mikseivät suomen sosiaalitoimen lastensuojelu PUUTU TARPEELLISIIN ,AITOIHIN huostaanottotapauksiin???Miksi päästetään lapsi jopa kuolemaan (Elina) tapaus ja uskon,ettei ole ollut ainoa…
MITEN päästään ”Emme kommentoi yksityistapausta” lausahduksen taakse,miksi tehdään asioita perheen seläntakana,miksi ilman lain vaatimia kartoituksia LS,n puolelta vieläpä ilman sanktiota vääristä ja virheellisistä lainvastaisista menettelyistä? Milloinka oikeat ,puolueettomat siis PUOLUEETTOMAT AMMATTITUTKIJAT ryhtyvät tuiki tärkeään toimeensa: TUTKIKAA LS- tapaukset ja julkaiskaa REHELLINEN tutkinta raportti!! Ottakaa ihmisperheet joilla on lapsia tutkimus aineistoksenne…aloittakaa vaikka tästä ed. olevasta tapauksesta.Näitä tapauksia on monia MONIA KOKO suomessa…esim. Hol RY,VANHEMMAT ry..SIIPIRIKOT ja monta muuta karmean järkyttävän julman kohtelun saaneitä perheitä ,lapsia. .Suomen sosiaalitoimen lastensuojelu sekä ilmeinen kytkös perhekodit EIVÄT ole enää suomen lasten tuki ja turva vaan tuho!! Ja ne saa ihan aikuisen oikeesti tehdä TÄYTTÄ tuhoa rauhassa,kun siihen ei puututa,uskalleta,viitsitä taikka on ”oma lehmä ”ojassa…likajauhot pussissa!!
Joukko kanne on yksi hyvä keino. Kunhan saadaan se kootttua. Yhteisvoimin.Yksin se ei onnistu.Ottakaa, julmuuksia LS:n puolelta kokeneet ,rohkeasti yhtyeyttä älkääkä hävetkö! esim.Hol Ry:hyn HuostaanOtetutLapset ja RikotutPerheet Ry.
Ihmisen ja perheen,lapsiemme puolesta.Sydän kohdallaan.Inhimillisyys kunniaan.Turva perheille.Lapset omiin koteihinsa. Nainen ei saa olla pelkkä ”synnytyskone vääränlaiselle” Suomen sosiaalitoimen lasten”suojelulle” /vääränlaisille perhekodeille/vääränlaisille sijaiskodeille
PERHETTÄ ja sen ruokakuntaa tulee KUNNIOITTAA kunnon kansalaisina. Ja vielä: perheen dynamiikka kunniaan,sitä ei sossut kellota!
Ire Leikonniemi ,Perussuomalaiset nro.36
Aivan, minulla on tässä blogissani kertomusta tyttäreni huostaanotto ajalta siitä lähtien kun se alkoi. Olen kirjoittanut sitä alunperin päiväkirja maisena purkautumiskeinona, mutta nykyisin näyttää suuntautuvan siihen, että pala kerrallaan koetan hätä päissäni selostaa tilannettani, että tajutkaa nyt herrantähden kaikki missä tässä maassa oikein mennään!
Minäkin ryhdyin kunnallisvaali ehdokkaaksi Espoossa oikeastaan vain tämän tyttäreni asian tähden. Löytääkseni jonkun väylän, jossa minua todella joku kuulisi, että haloo kuuleeko koko Suomi, ei ole järjen häivääkään enää tässä touhussa.
On kauheaa miten vuonna 2012 väkisin tulee mieleen mainitsemasi Hitler ja sen ajan tyyliset kotiin rynnimiset, neuvosto ajan tavallisten ihmisten jatkuva pelko kyydityksistä ja monet muut esimerkit historiasta. Esim Ruotsissa oli aika kun pakkosteriloitiin kaikki köyhät nuoret tai muuten yhteiskunnan kannalta katsoen vajaat yksilöt. Siinä ei auttanut mikään, kuten ei tänä päivänä auta mikään, jos erehdyt mennä hakemaan normaalia apua lastensuojelusta (Kun siis normaaliapuahan haetaan sosiaalitoimesta, mutta sosiaalitoimi kehoittaa ottamaan yhteyttä lastensuojeluun, jotta voisi saada ylipäätään pienintäkään apua). Ennen oli kodinhoitajat, tänään ei, huostaaotto on ainut keino. Ja koska tämä on niin uskomatonta, on se niin vaikea ihmisten uskoa. Ja tässä ehtii tärveltyä kokonainen sukupolvi ja kokonaisia perheitä. Näistä jää ikuiset arvet ihmiseen, pelkotiloja, painajaisunia jne.
Onnea sinullekin Ire vaalityöhön ja kiitos kommentoinnista, sellainen auttaa jaksamisessa.
Minulta vietiin tyttäreni kesken koulupäivän salakavalasti mitään ennalta ilmoittamatta. Syitä emme vieläkään tiedä.
Lastensuojelun tarpeen selvitystä ei ole koskaan aloitettu, mutta HO ja KO on päätökset antanut.
Kiireellisestä sijoituksesta kuulin ensin tyttäreni koulukaverin äidiltä kaupan kassa jonossa ja naureskelin asialle, että johan jutun murjasit.
Tästä Keski-Suomen syyttäjänvirasto teki ratkaisun SJP vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta.
Nyt saatuani osan asiamateriaalista, voin kirjoittaa selkeämmin Saarikan LS toiminnasta.
Minusta on asiakirjojen mukaan jätetty LS-ilmoitus 5.5.2009.
Anonyymi ilmoittaja ilmoittaa: Tyttäreni huoneessa asuu 20-vuotias mies.
Tyttäreni on nähnyt koiramme hakattuna kuoliaaksi, niin että koiran aivot ovat tulleet pihalle.
Mielenkiintoisia väitteitä, missä lie tapahtunut, mutta ei meidän kodissa.
Tyttäreni vietiin kesken koulupäivän kiireelliseen sijoitukseen 6.5.2009
Kuulematta lasta tai vanhempia.
Hallinto-Oikeudessa todistajana sijoituspaikasta kuultiin Nuorten Ystävien työntekijää, joka todistajan aitiossa kertoi, että Nuorten Ystäviin oli oltu yhteydessä useita päiviä ennen lastensuojeluilmoitusta ja varattu tyttärelleni sijoituspaikka.
Lisää omista kokemuksistani kirjoittelen tänne pieninä annoksina, jotta voitte ymmärtää viranomaisten todellisen julmuuden.
Minuun voitte olla myös yhteydessä liittyen viranomaisrikoksiin, ilman lupaanne en tuo kertomuksianne ja asiamateriaalia julki ja vaadinkin kirjallisen luvan jos haluatte julkaisevan asioitanne.
Juridillisia neuvoja annan niin kun vain kykenen, samoin vertaistukea.
Minuun voi olla yhteydessä sähköpostitse. inga.petajaniemi@hotmail.fi
Toivon, että tulette julkisuuteen lastemme tähden ja muistakaa meillä ei ole syytä häpeään. Hävetköön yhteiskunta rikkomuksiaan lapsia vastaan. Inga
Minunkin eräs ystäväni joutui kokea sen, että vietiin lapsi kysymättä päiväkodista suoraan laitokseen, vuoden ikäinen vauva. Syystä, että tämä äiti soittaa sosiaalitoimeen ja kertoo väsymystään ero tilanteessa. Ei hänellä mitään hengen vaaraa todellakaan ollut lapsensa kanssa, väsymystään halusi kertoa vain siitä syystä, että yhteiskuntamme nimenomaan korostaa, ettei pidä jäädä ongelmineen yksin, vaan hakea apua! Apu ikävä kyllä maassamme onkin muuttunut huostaanotoiksi aivan liian helpolla. Entisaikaan olisi saanut ehkä kodinhoitajan tai ihan vain kuuntelija apua.
Kenenkään ei kyllä kannata liiemmin valitella vaivojaan, ellei tosissaan henki ole kyseessä. Nurinkurisinta onkin, että saattaa sitten jäädä apua vaille he, jotka sitä todella olisivat tarvinneet, kúten ollaan nyt maassamme nähty.
Huostaanottojen lisääntymisessä kysymys on virheellisistä poliittisista valinnoista, jotka alkoivat jo yli 20 vuotta sitten, kun Suomea saatettiin kovalla kädellä eurokuntoon. Silloin leikattiin nuorisopsykiatrian määrärahoista, eikä niitä ole milloinkaan ehditty palauttaa alkuperäiselle tasolleen. Samaan eu-suohon ovat sitten menneet kodinhoitajien hyvät palvelut ja paljon muuta, jonka me suomalaiset olisimme halunneet säilyttää. On ollut niin trendikästä nyökkäillä Brysselin suuntaan. Tulokset silti pelottavat. Meillä Itsenäisyyspuolueessa tämän kehityksen seuraaminen ei juuri ole naurattanut. Poliittinen sirkus jatkuu silti ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut.Varmaan hupiohjelmissa vierailevilla valtapuolueiden kansanedustajilla onkin oma talous kunnossa. Toimittajatkin haluavat säilyttää työpaikkansa. Yksityistäminen vaan jatkuu ja osakkeita on mukava ostella. Huostaaotot eivät kuulu niiden perheden huoliin. Niin kauan kuin Suomi on EUn jäsen, pitää valitettavasti talouden suuntaviivat ottaa sieltä, muuten on Brysselin sedän niin kiukkuisia, että ministereitä pelottaa. Meillä Itsenäisyyspuolueessa ymmärretään, että EUn tarkoituksena on isot yksiköt, joita on helppo isoille toimijoille yksityistää. Väliportaana tässä kehityksessä kelpaavat siis suomalaisten lasten huostaanototkin. Valitettavasti nämä byrokraatit eivät ymmärrä käsitettä ihmisten hätä. Muutos saadaan aikaan Suomen Eduskunnan päätöksellä erottaa Suomi Eun jäsenyydestä. Valitettavasti tämän sisältöistä aloitetta ei ole eduskunnassa vielä tehty.
Aivan, minäkin muistan ajan, kun kodinhoitajia lopetettiin antamasta kodeille. Kun itse olin lapsi, muistan, miten kavereiden kotona tai omassani oli kodinhoitja, esim kun äiti oli synnyttämässä tai tullut kotiin ja oli pieni vauva hoidettavana. Kodinhoitajista jäi hyvät muistot.
Sitten lopetettiin psykologit kouluista, terveydenhoitajat ym. Heitä varmasti vielä joissan kouluissa on, mutta yleensä ovat vain käymäseltään harvoin.
Yksityistäminen tämän on saanut aikaan minunkin ymmärrykseni mukaan. EU haluaa jättikokoisen perheen joka alusta lähtien ollut nähtävissä selkeänä mahdottomuutena.
Olin ihan järkyttynyt sanoistasi ”EU haluaa jättikokoisen perheen …”. Sana perhe on voimakas kielikuva, joka ei tosiaankaan kuvaa mitenkään satojen miljoonien ihmisten valtioliittoa, liittovaltiota, valtiota tms. Kaikki nämä ilmaisut ovat varmaan jossakin jollakin kielellä ihan virallisesti käytössä. Sitten toteatkin osuvasti ”joka alusta lähtien ollut nähtävissä selkeänä mahdottomuutena”. EU on harvainvaltainen organisaatio. Siellä on kyllä käytössä sana parlamentti, jonka jäseninä on Suomenkin meppejä, mutta muista parlamenteista tämä eroaa tehtäviensä ja valtuuksiensa puolesta. Myös sana parlamentti on siis harhaan johtamista samoin kuin perhe. Kunnallisvaaleissa yli 40 prosenttia äänioikeutetuista jätti äänensä käyttämättä. Onko tämä tulkittava niin, että toivottomuus valtaa alaa?
Ihan tavallinen elämä ja tavallinen kehitys pyritään yleensäkin nimeämään joksikin kummalliseksi hoitoa tai muuta puuttumista vaativaksi seikaksi. Tavallinen menetyksestä johtuva suru nähdään masennuksena, johon tarjotaan pillereitä esimerkin mainitakseni. Nuorilla ei ole helppoa kasvaa tässä yhteiskunnassa, jossa tulevaisuudennäkymiä varjostaa EUn rajoittavat toimet. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on EUn ihmiskuva.
Nuorten on kuitenkin tulevaisuus. Me Itsenäisyyspuolueessa emme osaa ennustaa, koska tämä yhteiskunta- ja valtiokokeilu päättyy, mutta joskus se tapahtuu.