LUONTO RUNOJA


IKIWANHA PUU

ostetaan viisas,
Ikiwanha Puu
niin ja Maa sen koko leveydeltä

jotta kaikki mitä se pudottaa,
miltä se suojelee
mitä voi nähdä
mitä voi unelmoida
mitä se synnyttää

olisi enemmän kuin mikään
urakehitys
mikään rahallinen korvaus mistään työstä

oma se olisi oltava koska puisto osasto
häätää pois kaikki jotka kiipeilevät puihin
istuksimaan
saatikka asumaan

enkä minä tuhoaisi maisemaa, yhden lyhdyn
sytyttäisin iltaisin, jotta
lukea näkisin.

¤
jos sinä itket,
minäkin itken
jos naurat, minäkin nauran

tänä yönä halkeamme yhdessä
kun kaivinkone erottaa meidät
meidät, joen ja meren
itkemme ikävän
ja murskatun polun muiston
toistemme luo
salaa

¤

kertokaa meille elämästä
metsä,
sammalpeitteiset kivet ja
te vakaat rauhalliset kuuset,
te kuivien kallioiden pihlajat

kertokaa
te oravanpoikaset
ja tilhiparvet,
te muurahaisten suuret suvut
ja kettujen vilahtavat hännänpäät
te hirviemot ja isät
te leppäkerttujenkesät

kertokaa
te majavat pesäänne rakentavat
te ilveskissat arat

kertokaa meille

¤

maa, sammaleen suojissa katseleva viisas kypsyvä maa
miten nuoret ovatkaan jalanjälkemme sinun ihollasi

kosteat huulesi muistuttavat meitä sinun suojastasi
sittenkin kun taivas kadottaa meidät näkyvistä

lapsia me olemme sinun lapsistasi, orjia orjistasi, auringosta
kypsyviä työmuurahaisia, pientareella loikovia käärmeensikiöitä.

katseeni laskee auringon lailla, liukuu pois hyvää yötä sanomatta
miksi kertoisin itsestäni epäilevälle. miksi laskisin pääni lämpöiseen
hiekkaan vierellesi ihminen, ellet näe samaa taivasta samaa pilvien vuorta

miksi nojaisin sinuun, jos väistät jo hyvissä ajoin, etkä edes huomaa putoamistani
miksi puiden oksilla pisaroita, pisaroilla kysymysten kertomustaulu

maa, sinä sammaleen suojissa katseleva viisas maa, miten nuoret
olemmekaan.
¤
syksy on riuhtaissut itsensä käyntiin. se repii velloo kyntää kaikkiin puihin syvät vaot.

sitä riepoo päästä kuolemaan syntyäkseen jälleen. helppoa se ei ole. siksi se on kutsunut kaikki tuulet apuun. välillä sitä jänistää, muttei auta ja kun hanhet lähtevät yön selkään, se yhtyy valittavaan lauluun.

ja taivaan gobeldiini pitää vaihtuvaa näyttelyään sinfonia orkesterin säestyksellä.

¤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s